Pari viikkoa sitten tapasin ulkomaalaisia ystäviäni ja puhuimme jälleen kerran kulttuurieroista. Keskustelu starttasi kun ystävättäreni (42-vuotias ranskalaisdaami ja 31-vuotias sveitsiläinen) selailivat paria suomalaista naisten aikakauslehteä ja kysyivät onko ne jotain ns. luomu-elämäntavan lehtiä? Ei, kumpikaan lehti ei ollut esimerkiksi Voi Hyvin- tai Evita-lehti, ei, vaan kyseessä oli yksi melko uusi muotiinkin panostava julkaisu ja toinen oli vähän legendaarisempi naistenlehti kauneussivuineen.
Kysyin ihmeissäni miksi he olettivat lehtien käsittelevän ns. luomu-sceneä.
No, kuvien naiset eivät kuulemma olleet kovinkaan “naisellisia”. Lehtien sivuilla nähdyillä naisilla oli heidän mielestään todella vähän meikkiä ja jos oli, se oli luonnollinen meikki. Koruja ei näkynyt juuri laisinkaan ja eniten ihmetystä aiheutti hiustyylit “miksi ihmeessä niin monella on lyhyt tukka?”…”Onko teidän presidentti trendsetteri Suomessa?” …”Ja miksi ihmeessä noin paljon housuja ja balleriinakenkiä??”
En osannut vastata mitään. Ainakaan aluksi. En ollut koskaan oikeastaan pohtinut asiaa. Mutta hetken mietittyäni vastasin lehdistä huvittuneiden ystävieni epänaisellisuus-syytöksiin. Saarnasin siitä kuinka Suomi sai kovat sotavelat ja silloin myös naiset lähtivät työmaailmaan, vaihtoivat hameet housuihin ja korkokengät mataliin. Sodassa kaatui paljon miehiä, mikä vaikutti siihen, että naiset lähtivät hoitamaan töitä miesten rinnalle. Ja oli myös pula-aika, siinä vaiheessa kosmetiikka ja muut krumeluurit olivat sivuseikka. Isoäitimme ovat olleet mukana ahertmassa Suomen nousuun eikä siinä aherruksen keskellä niille lukemattomille sodanjälkeisille tyttärille (meidän vanhemmille) ehditty eikä haluttu selitellä huulipunista ja pitsimekoista. Tämä oli minun selitykseni heille. Ja he ymmärsivät sen. Taisin kait keksiä loistavan tekosyyn.
Hmmmm… toisaalta mikä meitä nykyajan naisia vaivaa, kun panostamme aivan liikaa järkevyyteen esimerkiksi pukeutumisessa. Niin harva meistä käyttää huulipunaa, emmekä ole päivittäin korkokengissä, emme käytä NAISELLISIA päähineitä, raapustamme kasvoille maksimissaan ripsiväriä ja aurinkopuuteria, tyydymme tukkaan poninhännällä tai emme käytä korviksia juuri lainkaan. En tiedä.
Mutta sen olen itseni kohdalla huomannut, että sanonta “maassa maan tavalla” on totta tässäkin asiassa. Itse noissa “naisellisimmissa” maissa (lue muu Eurooppa, heh) ollessani käytän paljon useammin korkokenkiä ja ehostan naamavärkkiäni voimakkaammalla meikkikerroksella kuin kotimaassa. Helsingissä pidän usein lippalakkia, ja farkkujen kanssa jopa katulenkkareita. Mutta Ranskassa en ole koskaan ollut lippis päässä. Puhumattakaan että koskaan lähtisin kävelemään Pariisin katuja lenkkitossuissa.EI! Niin se vain on. Me suomalaisnaiset taidamme olla poikatyttöjä – ainakin kotimaassa.


Ihan vain helmikoruillakin saa jo “pehmeämmän” eli naisellisemman ulkoisen habituksen… Ja puhumattakaan pidemmistä hiuksista. Mutta jokainen taapertaa tylillään ja annetaan kaikkien kukkien kukkia! Menenkin tästä pesemään päivän meikit pois ja laittamaan pitsisen yöasun päälle – unohtamatta lämpimiä villasukkia.
xoxo, Viuvau

October 14, 2009
Luomu tai luonnonmukainen ei tarkoita vähää meikkiä ym. Itse käytän huulipunaa, silmissä rajauksia(http://www.couleur-caramel.fi/), ripsaria(sante) ja kynsilakkaa(sante). Iholle laitan vain tarvittaessa esim. tummiin silmän alusiin peitevoidetta ja sitä kannattaa kokeilla, paras peitevoide mitä olen ikinä kokeillut!!( http://www.couleur-caramel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=28&Itemid=92 ) siis aivan loisto tuote!
Parasta luonnonmukaisten ihonhoito ja meikkien käytössä on se että ihon kunto paranee ja meikkiä(meikkivoidetta, valokynää ym.) tarvitsee vähemmän. Tottakai se mitä suuhun pistää on merkittävimmässä osassa mutta jo pienillä jutuilla saa paljon aikaan
Niin ja pointtini tässä oli se että käytän huulipunaa ja muita värijuttuja enemmän kuin ennen normi-kemikaali meikkien aikana. sekava kommentti mutta tähän aikaan en muuhun pysty