Pari yötä sitten heräsin neljältä yöllä kesäasunnollamme kauhun vallassa; LEPAKKO käväisi otsallani! Tai ainakin toivon sydämeni pohjasta että se VAIN KÄVÄISI päässäni, ettei se ollut siellä hengailemassa useita tunteja!! AAARRGGH YYÖÖÖÖKKK!!

Kovan huitomis- ja kiljuntakohtauksen jälkeen tajusin kyseessä todella olevan lepakko vasta kun sain valot päälle ja huomasin sen roikkuvan  seinällä. Mitä ihmettä se lentävä nisäkäs oli aikessa tehdä päässäni? Ja miten ihmeessä se oli päässyt makuuhuoneeseemme? Rakastan eläimiä, mutta nyt täytyy myöntää että oksetti!

No, kauhun kankeana juoksin huoneesta ulos, suljin oven ja kaivoin varastosta “perhoshaavin”, jolla päätin metsästää epelin. No, siihen meni vajaa tunti. Tyypillä kun on joku hemmetin tutka, niin ei sitä meinannut saada sitten millään siihen haaviin. Vihdoin saalis oli pussitettu ja vein sen ulos. Voi ällötys kuinka inhottavan näköinen otus se oli! Ja kaiken kukkuraksi luin juuri jutun lepakkojen raivotaudista. Onneksi äksidentin jälkeen tajusin hieroa desinfiointiaineella pääni (myös hiukset, heh) ja vaihtaa lakanat, hahaaa… Ihan kuin juuri sillä lepakolla olisi ollut joku raivotauti!

Kirkkonummen takametsät ovat todellinen zoolandia. Avellanin eläintarhassa tapahtui seuraavaa menneillä viikolla: kaksi sisiliskoa ryntäsi saunan pesuhuoneeseen – hakevat vissiin helteellä viileitä paikkoja. Sieniä keräilessäni vierestäni viipotti kaksi peuraa. Eivätkö ne näe/haista ihmisiä? Miten kummassa ne menivätkin niin läheltä minua? Grillatessamme terassin viereen tuli seisomaan hirvi. Siinä se seistä möllötti ihan lungisti tovin jotain mussuttaen. Oudon rento hemmo! Ja kirjoittaessani koneella pelästyin kun varpaani osuivat johonkin kylmään ja “niljakkaaseen”…no, vanhempi koirani eli Viljo oli kantanut sisälle kuolleen käärmeen ja katseli minua ylpeän näköisenä kuin viestittäen: “Tässä on päivän saalis. Alahan emäntä laittaa sapuskaa!” Usean puhelinsoiton jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseessä oli (hajusta+väristä päätellen) jo useita päivä kuollut ollut rantakäärme. Eli en lähtenyt kuskaamaan dogiani eläinlääkärille. (Olen oikeasti hysteerinen kun kyseessä on KYYkäärmeet; yksi koiristani kuoli 2-vuotiaana kyykäärmeen puremaan.) Mitäs vielä täällä on tapahtunut…? Hmmmm…no niistä etupihan linnuista kerroin jo aikaisemmin ja siitä kun istuin kusiaispesään…. Että sellaisia seikkailuja Upinniemen Zoolandiassa!