Viikolopun riennoissa eräs henkilö hehkutti Frederikin keikkaa. Ja kun myönsin nähneeni jossain lehdessä kuvan artistista, mutta ettei minulla ole tietoa millaista on Frederikin musiikki, keskustelukumppanini järkyttyi. Sitten hän tiedusteli kenestä kotimaisesta artistista pidän. No siihen on tietty selkeä vastaus: Anna Puusta ja Jenni Vartiaisesta - tietenkin. Mutta se ei riittänyt, hän halusi että mainitsisin jonkun “raskaamman sarjan” iskelmätähdestä. Öööö… en osannut vastata, sillä en ole koskaan nähnyt suomalaisen iskelmätähden esiintyvän. Toki TV:ssä ja radiossa kotimaista humppaa paukutetaan, mutta silloin voi vaihtaa kanavaa ja sen olen näköjään aina tehnyt.
Jari Sillanpää on ihmisenä ihana ja monet ovat kehuneet Jarin lavakarismaa, joten joku päivä on tarkoitus päästä ihailemaan Sillanpään keikkaa. Paula Koivuniemen olen joskus livenä nähnyt, mutta sitä keskustelukumppanini mukaan ei kuulemma lasketa: kuuluu katsokaas suomalaisten yleissivistykseen. Miksi? En koe eläneeni pullossa jos lapsuudessani kuulin vain esimerkiksi Elvistä, CCR:ää tai Sibeliusta. Ja 90-luvun ihana MusicTV toi olohuoneisiin kansainväliset musatähdet videoineen. Eihän kaikki amerikkalaisetkaan rakasta countrymusiikkia…
Sitten keskustelukumppanini tiedusteli mikä on upein keikkakokemus minkä olen kokenut. Vastaukseni oli Erykah Badu ja Foo Fighters. Ja kas, hänellä ei ollut aavistustakaan mistä puhuin…

En ole koskaan aikaisemmin näin herttaista hömppäasiaa pohtinut, mutta huvituin kun huomasin ettei minulla ole aavistustakaan miten Kari Tapio tulkitsee kappaleitaan tai Lauri Tähkä tai Mattilat (eikö niitä laulajatyttösiä ole aika monta…?) tai tai tai…enempää en keksikään.

Onneksi tämä on mielipideasia ja meillä on maailman musiikkikulhossa laaja anti.