Olin tänään poimimassa mustikoita. Niitä on mielettömästi tänä vuonna! Tulin ihan mustikkasokeaksi… Koirani Esco ja Viljo “avustivat” toimintaani tallomalla puskia ja syömällä suoraan puskasta marjoja – ja välillä marjakipostani. Hmmm… taidan popsia niitä enste talkkunajauhon, sokerin ja piimän kanssa. Sitten mustikkapiirakkaa vääntämään.

Pihallamme on myös jonkin verran metsämansikoita…mutta niitä en ”osaa” poimia, siis purkkiin, sillä kaikki menevät suuhun.

Ja seuraavassa avustajani sekä pihallemme majoittunut joku tiitäinen (en tunne “lintumerkkejä” sorry) joka on tehnyt pesän etupihamme koivuun ihan oven eteen. Se kakkasi juuri kuvan ottamisen jälkeen – varmaankin mielenosoituksena. Ei varmaan saisi mennä noin lähelle lintua, siis parin metrin päähän…

Ja marjastuksen lomassa istahdin mättäälle kyykkimisen sijaan, sillä en löytänyt sopivaa minijakkaraa mukaan. Hetken kuluttua pyrstöni oli kuin tulessa. Kirveli niin hemmetisti! Olin istahtanut kusiaispesään! AAAARRRG! Juoksin housut kintuissa kompastellen saappaillani pitkin mättäitä takalistoani mätkien…hihii..(vaikka toimintani olisikin dokumentoitu kuvin, niin en sitä tänne laittaisi). Huh huh, onneksi naapurit eivät näe pihalle! Siitä eteenpäin marjastus oli yhtä maaston tutkailua: onko tässäkin muurahaisia?? Nyt kirvely jo vähän hellittää. Toivottavasti ei ilmesty jotain punaisia paukamia!