Näin sitä luulee kaikenlaista:
Kun matkustin elämäni ensimmäisen kerran Lontooseen, luulin että kaupungi olisi tehnyt vaikutuksen sen suuruudella. Mutta ei tehnyt. Buckinghamin Palatsi vaikutti nuhruiselta ja ns. hävisi maastoon.
Kun matkusti ensimmäisen kerran lähi-itään pelkäsin jonkun ampuvan koneemme alas taivaalta. Mutta ei, Kuwait, Dubai ja Qatar ovat kaikki herttaisia ja turvallisia matkakohteita.
Kun reissasin ensimmäisen kerran Los Angelesiin, olin aivan varma, että kirmaisin tunti tolkulla Walk of Fame-kadulla. Mutta ei, se tähdikäs katu tuli ohitettua viidessä minuutissa. LA tuntui leppoisalta hippikylältä, jossa ihmisten pinnallisuus ylitti jo komiikan rajat.
Kun koin Rooman ensimmäisen kerran, en saanut kicksejä Colosseumista.
Melkein yli puolet niistä kerroista kun näen jonkin maailmankuulun nähtävyyden koen fiiliksen “tässäkö tämä nyt muka oli?”-fiiliksen.

Kun matkustin elämäni ensimmäisen kerran Pietariin viikonloppuna, vasta silloin uskoin puheita sen suuruudesta, kauneudesta ja ennen kaikkea KULTTUURISTA.Pietarissa kaikki tuntui oikeasti todella ISOLTA ja vaikuttavalta. Kaupungin pääaukio on kymmenen kertaa Senaatintorin kokoinen. Pietarin yksi niistä sadoista upeista rakennuksista, Eremitaasi, on varmaan kaksikymmentä kertaa Ateneumin kokoinen. Pietari tuntui jättikokoiselta Helsingiltä. Ja voi pyhä sylvi kuinka kaunista arkkitehtuuria, mitä ei oltu pilattu nykyaikaisilla tai Enzo Gutzeit-tyyppisillä rakennuksilla.

Ja huvittavinta että Pietari oli pitkästä aikaa paikka, jossa pikkasen koin myös pelon tunnetta. Kun pimeys koitti, se koitti Pietariin isolla kädellä. Katuvaloja ei ollut joka kolkassa, mikä teki Pietarista iltaisin ja öisin (tuli vähän rilluteltua myös) todella aavemaisen… New Yorkissa olen tepastellut aamukolmen aikaan pitkin Sohoa, mutta Pietarissa ei olisi edes fanceimmällä alueilla tullut mieleenikään kävellä pitkin sen pimeitä katuja…

Laulaja Jessica Simpson on lopettanut koiransa etsinnät. Viime viikolla Jessica oli perheensä kanssa leireilemässä (jossain siellä Kaliforniassa) ja pian kaunokainen kertoi kauhistuttavan uutisen Twitterissä: kojootti oli napannut Jessican Daisy-koiran heidän silmiensä edestä.
Järkyttävää! Ihan itku meinasi tulla. Tätä kuulemma tapahtuu usein jopa Los Angelesin seudulla. Susimaiset kojootit ovat pimeän tullessa napanneet mm. Ozzy Osbornen ja Halle Berryn lemmikkieläimet heidän omalta pihaltaan.
MUTTA nyt herääkin kysymys: Voiko Suomessa tapahtua vastaavaa?
Minä ja useat tuttavani pidämme mökillä koiria pihalla (usein kiinni), niin voisiko esimerkiksi supikoira tai iso haukka napata pikkuisen koiran pihalta?? Pohjoisempana sudet? Onko joku kuullut jotain vastaavaa? Pelottaa!

Nonni, päivän työt on tehty! Nyt kumpparit jalkaan ja koirien kanssa poimimaan viimeiset puolukat. Minigrip pussukat odottaa pakastimeen pääsyä. Ja sitten illaxi stadiin keikistelemään Guessin showhun. Siis ihan kuulkaas julkkisviivin “töihin” menen, heh… Onpa raskasta pukea päälle lainakuteet ja yrittää näyttää nätiltä (=itseironiaa). Se on niin erilaista kuin tämä arki. Kaksi elämää. Mutta välillä on ihan tervettä viipottaa, jättää aivot narikkaan ja pitää hauskaa! HAUSKAA WEEKENDIÄ!

Tässä pienimuotoinen imagoon liittyvä kysymys: Jos minua nähtäisiin taas televisiossa, niin minkälaisessa tv-ohjelmassa sinä haluaisit minun puuhastelevan? Ja miksi? …Jos edes haluat ViiviPiiviä takaisin ruutuun.
(Uutiset ja visailu-ohjelmat ovat poissuljettuja vaihtoehtoja!)

Ja P.S. Itselläni on jo vahva tunne mitä haluan elämältäni.  Halein, -viivi

Olenkohan ainoa, jonka mielestä liian usein lehdissä on henkilöhaastatteluja, joista paistaa läpi jutun toimittaneen TOIMITTAJAN ASENNE jutun kohdetta kohtaan. Missä on journalistinen objektiivisuus?

Tämä tunne tulee liian usein Hesarin NYT-liitettä lukiessani.
Taidan olla hiukan kehno arvostelemaan kyseistä julkaisua, sillä lopetin sen lukemisen neljä vuotta sitten – juurikin tästä syystä ja toki olen värikkäänä porvarina itse saanut kasapäin lokaa lehden sivuilla, ihan kansijuttua myöten. Mutta positiivisena ihmisenä otin toivekkaana lehden pitkästä aikaa käsiini ja katsoin oliko asennemuutos tapahtunut. Näköjään sama meno jatkuu. Tässä yksi esimerkki: juttu Mikael Jungnerista. Lehti tuntuu ylimieliseltä sekä yhden poliittisen puoleen sanansaattajalta. (No ainakin täällä ollaan kanssani samoilla linjoilla ja Ruben Stillerin vetämässä Pressiklubi-ohjelmassa eräs median grand old man osoitti halveksuntaa NYT:in toimitusta kohtaan…)

Eikö lukijoita ja varsinkin lukijoiden älykkyyttä arvosteta sen verran, että heille toimitettaisiin juttu ilman valmiiksi pureskeltua asennetta ja sitten lukijat saisivat ITSE päättää onko joku “pelle” vai ei?
Vai onko NYTin henkilöjutut muuttuneet kolumneiksi…? (Kolumni= sanoma- tai aikakauslehdessä omalla palstallaan säännöllisesti julkaistava lyhyt kirjoitus, jossa toimittaja tai avustaja esittää oman mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta asiasta.)

Ja kuinkakohan paljon NYT-liitteellä olisi tilaajia jos lehden taival Hesarin parasiittina päättyisi?
Hmmmm… olisihan se mukavaa tuottaa tv-ohjelmaa, joka tulisi joka perjantai kesken MTV3 Kymmenen uutisia.
Halusitte tai ette!

– — – –
KIITOS KOMMENTEISTA! Kävin kommentoimassa todella epä-anti-non-objektiivisesti  takaisin…jee jee.

Olipa ihana päivä! Olen äidin äitini kanssa landella. Olemme
touhukkaina poimineet puolukoita, keräneet sieniä ja kävimme viemässä
verkot veteen….toivottavasti aamulla saamme siis siikaa, nammm. Se
on täydellistä graavattuna.. Vai sanotaanko se sittenkin “graavina”??

Kaiken tohinan keskellä piipahdin juoksulenkillä ja joogasin. Mummi
halusi että näytän hänelle muutaman helpon joogaliikkeen…
Isoäitini on uskomattoman pirteä 87-vuotias iloinen nainen. Hän on
erittäin hyvä esimerkki henkilöstä, joka on koko elämänsä syönyt
puhdasta ruokaa ja liikkunut hyvin. Isoäitini käy vieläkin kolmesti viikossa
jumpassa + voimatreeneissä kuntosalilla (siis enemmän kuin minä).
Tulimme juuri saunasta ja uimasta, vesi on vieläkin +17 asteista,
ihanaa! Puulämmitteinen sauna antaa ihanan pehmeät löylyt. Nyt
salongin takkaan tuli ja iltapalaa.
– — –
Aamulla: BLAAAAH verkot olivat tyhjät! Niin tylsää! Eikun sienimetsään! Puolukoista (10 litraa sain poimittua, ohhoh) taidankin tehdä perjantaiksi rapujuhliin piirakkaa jälkkäriksi.

Oho! Nyt on jo neljäs syyskuuta!

Paras asia: Elokuu on, siis oli, vuoden ihaninta aikaa
Paras teko: Mattojen pesuoperaationi
Paras tapahtuma: Madonnan konsertti
Paras TV-huomio: Kuka katsoo kesäkuukausina TV:tä?
Paras web-huomio: Paljon infoa sisältävä “koiraihmisten” oma sivusto; hauva.com, jossa myös ihana verkkokauppa (Kokemuksen syvä ja matala rintaääni kertoo, että ne HURTTA-merkkiset tuotteet kestävät hyvin kovan kulutuksen…loskat ja kurakelit..)
Paras ruokailukokemus: Tom Yum -keitto Tamarin ravintolassa Helsingissä (Iso-Roban lisäksi myös Etelä-Espalla ja Annankadulla on Tamarin)
Parhaat ostokset: Voin taas avautua mihin tuotteeseen olen koukussa, eli Créme Bonjourin “aurinkokuivattu tomaatti”- sekä “yrttitarha”-makuiset sulatejuustot. Täydellisiä kesäkurpitsaviipaleiden päällä, ja tietty leivälläkin.
Ja krantun emännän vaativaan makuun löytyi vihdoin staili kaasulämmitin pihalle. ItalFal:in lämppäri lämmittää ja luo tunnelmaa!

Mitä odotan tulevalta kuukaudelta: Ei liikaa sateita!! Tarkoitus poimia pakastin täyteen puolukoita. Matkustan elämäni ensimmäistä kertaa Venäjälle – erittäin mielenkiintoista! Ja toivottavasti ehdin pelata usean kierroksen golfia. Ja voi kunpa laihtuisin sporttailuintoiluni ansiosta…kuinkakohan moni naisista haluaisi olla laihempia…??

Sinkkuelämää -elokuvan jatko-osa siis todellakin toteutuu! Kuvaukset alkoi kaksi päivää sitten New Yorkissa, jossa kadulla nähtiin Sarah Jessica Parker viipottamassa kasarityylisissä vetimissään. Ihanaa! Tässä lyhyt videopätkä kuvauksista. Leffan on tarkoitus tulla ulos toukokuussa 2010! Can’t wait!!!

Kiitos kaikille kommentoijille! Kommentoin itse tästä eteenpäin kommentteja. Mitähän tästä seuraa… tekstiäni kun tulkitaan näköjään niiiiin monella eri tavalla. Let’s have fun!

Meidän perheen normisotkuja: Nuorempi koiramme Escobar (1,5 v) tuunasi sänkynsä. Mukaan on jostain syystä haettu myös kylpyhuoneen matto ja emännän tennispallot. Häntä heiluu ujosti. Vähän taitaa hävettää…